maanantai 15. huhtikuuta 2013

Koti-isän arki alkaa - kadonneiden pikkusukkien metsästystä


Vaimoni viedessä lapset tahoilleen aamulla töihin mennessään totesin, että minulla olisi suunnilleen aamupäivä aikaa tehdä mitä huvittaa ennen kuin lähtisin juokseville asioille ja hakemaan lapsia kotiin.

Aluksi vapaat aamupäivät tuntuivat todella omituiselta, mutta sitten päätin että teen kotitöitä koska sen ansiosta meillä kaikilla on iltaisin sitten enemmän yhteistä aikaa. Ja onhan se nyt reiluakin että kotona oleva puoliso tekee kotitöitä.

Olen pessyt pyykkiä vuorotteluvapaallani vuoden aikana satoja kiloja ja sukkien parien etsiminen on ollut yksi haasteellisimmista tehtävistä pyykinpesuun liittyen. 

Aloitettuani vuorotteluvapaani pesin pyykkiä niin fanaattisesti, että pesukone ei pysynyt tahdissani vaan hajosi hyvin pian ja jouduin kutsumaan korjaajan. Koneen korjaaja huuteli pesukoneen takaa, että hänen veljensäkin aloitti samaan aikaan vuorotteluvapaan kuin minä ja lähti puoleksi vuodeksi Thaimaahan, sinkkumies kun oli.  

Minä kuuntelin hänen juttujaan lastenvaate-pyykkivuoren takana ja mietin hetken mihin ihmeeseen olin itseni pistänyt - pyykkäriksi! 
Toiset ne makaavat rannalla lämpimässä tiristäen ihoaan ruskeaksi ja nauttivat todellisesta lomailusta. Minä pesin sateisena kesänä 2012 pyykkiä kotona! 

Rauhoituin kuitenkin nopeasti, sillä halusin ajatella että tämä Thaimaan "downshiftaaja" oli varmasti erityisen onneton ja yksinäinen iltaisin koska hänellä ei ollut vaimoa eikä lapsia eikä näin ollen millään tavalla merkityksellistä elämää.  
Hänellä oli lopulta varmasti vain auringon ennenaikaisesti rypistämä iho ja erikoisen ruuan sekoittama vatsa. (Kukin tasapainottaa harmituksensa omalla tavallaan? ) 



Vuoden aikana minusta on kouliintunut varsin taidokas pyykinpesijä.
Pesuaineen annostelustakin voi tehdä taitolajin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti