Modernin Isukin alkukantainen puoli

On taas se aika vuodesta kun ne alkavat hyrrätä ja vipeltää!

Nimittäin pienet jalat vintillämme.

Hiiret löytävät joka vuosi tiensä katollemme tähän aikaan vuodesta ja viime yönä heräsin pienten jalkojen sutinaan välikatossa.

Moderni Isukki on luonteeltaan lauhkea mies, joka ei yleensä luontokappaleita halua vahingoittaa, mutta tämä on poikkeustapaus.

Alkukantaiset metsästäjän vietit heräävät miehessä. 

Minä haluan saada sen hiiren hengiltä ja vähän äkkiä!

Ja nyt siellä jo herkimmät hiiri-aktivistit hermostuvat, että miksi ei Moderni Isukki osta sellaista elektronista hiirenkarkotinta (49,95€?) joka karkottaa hiiret jne…

Sellainen laite tuli kerran ostettua (enhän muuten kehtaisi puhua edes Modernista Isukista) mutta nämä meidän maalaishiiret nauravat sille. 

Ovat aivan tikahtua nauruun ja käyvät kakkaamassa sen viereen. 

Olen ottanut siis järeämmät aseet käyttöön.

Paahdoin hieman ruisleipää (sitä ne eivät voi kokemukseni mukaan vastustaa) ja kiipesin katolle vintin luukusta virittämään vanhan ajan hiirenloukun viehkeästi tuoksuvalla ruisleivän palasella. 

Tikkaat korkealle vintille ovat märät ja liukkaat tähän aikaan vuodesta ja siellä luukulla heiluessa välillä on jalka lipsahtaa. 

Joskus olen pohtinut, että olisihan se hassua jos putoaisi korkeilta tikkailta ja vaikka kuolisi samalla retkellä on kun virittämässä tappavaa ansaa toiselle. 

Hiiri tulisi varmasti nauramaan luukun reunalle.

Moderni Isukki selvisi kuitenkin hengissä alas. Ja nyt sitten vain odotetaan kun pienten jalkojen sutina meidän välikatossa loppuu tältä erää…

Anteeksi hiiri, mutta tulit väärän miehen välikatolle! Buhahahaha!