Siivous kuuluu jokaisen koti-isän ja äidin arkeen. Meillä on
yksikerroksinen omakotitalo noin 150m3 joka ei ole nykymittapuulla mitenkään
kovin suuri, mutta usko tai älä, rakas lukija, että sen siivoaminen voi olla
kyllä yllättävän haasteellista.
Ennen lapsien hankkimista emme vaimoni kanssa tienneet mitä lika on. Pesimme aavistuksen verran likaisia vaatteitamme ja siivottuakin
tuli varmasti useammin, vaikka lattiat olivat tahrattomat.
Olen yrittänyt hoitaa siivoamisenkin koti-isänä, vaikka sitä
touhua välttelen yleensä niin pitkään kuin mahdollista. Joka paikassa näkyvät
sormenjäljet, ruoka/mehutahrat lattialla ja tapeteissa käyvät välillä
hermoille, mutta niiden kanssa oppii elämään.
Meidän perheessä ei ole
todellakaan ketään siivoushullua joka puunaisi kodin kuntoon päivittäin, joten
siivousta on helppo lykätä siihen saakka kunnes joku on esimerkiksi tulossa
kylään tai villakoirien liikehdintä alkaa olla niin runsasta, että itseäkin
hävettää vaikka olisi yksin kotona.
Todella harvoin minun on tullut kuitenkaan siivottua koti-isänä aamupäivisin,
jolloin saisin tehdä sen rauhassa. En ole halunnut kuluttaa vapaaehtoisesti vapaa-aikaani
siihen.
Siivous on aika rankkaa hommaa kahden alle kouluikäisen
lapsen perheessä, koska suuri osa ajasta menee tavaroiden järjestelemiseen
ennen kuin pystyy edes aloittamaan kunnolla itse siivousta. Olemme antaneet 4v-tyttäremme
toteuttaa askarteluharrastusta missä vain ja hän onkin erityisen taitava
saksien käyttäjä. Paperisilppua on siis joka paikassa ja kun saan keräiltyä ne,
niin hän on jo aloittanut uuden silppuamisurakan toisesta päästä taloa.
Paperisilpun kerääminen on yllättävän työlästä, mutta siihenkin voi koittaa nakittaa lapset mukaan. |
Kaikki
sakset ovat joskus ”kadonneet” talosta salaperäisesti kun isukilla menee
hermot.
Paperisilpun keräilyn sekä lelujen ja muun roinan järjestelemisen
jälkeen alkaa imurointi, joka sisältää omat jännitysmomenttinsa, koska imuriin
livahtaa koko ajan jotain tavaraa.
Olikohan se vaimon korvakoru vai
legopalikka? No, aivan sama!
Tekstiilien livahtaessa imuriin joutuu kuitenkin pysäyttämään
koska imuteho heikkenee. Muussa tapauksessa imuri vetää koko talon läpi ja ne
mitä sinne menee, niin menee. Ehkä joku avaa pölypussin vielä ennen roskikseen
viemistä tai sitten ei.
Taas meni jotain imuriin, mutta jos jokaisen kolahduksen jälkeen avaisi pölypussin, ei muuta ehtisi tehdäkään. |
Tässä vaiheessa viimeistään kannattaa ottaa lapset mukaan
siivoukseen. Pienikin lapsi osaa hienosti vedellä kuivalla mikrokuitu-liinamopilla
taloa ympäri ja toiselle voi antaa pölyhuiskan. Lapset voi myös pyytää
pyyhkimään pölyjä vaikeista paikoista kuten lattialistojen päältä. Lapsien
mielestä se voi olla jopa hauskaa.
Uskon, että on tärkeää ottaa lapset mukaan
kotiaskareisiin jo varhaisella iällä. (Tässä vaiheessa voi vaikka mennä pariksi
minuutiksi käväisemään esim. Facebookissa, mutta ei pidemmäksi aikaa jotta ei
väsähdä).
Lattianpesuvaiheen alussa on tärkeää, että lapset
harhautetaan katsomaan vaikka televisiota. Heidät koetetaan saada paikoilleen, jos
mahdollista, jotta eivät heti tassuttelisi kostean lattian poikki. Tämä ei
yleensä onnistu koska lapsille tulee kaikenlaista mieleen mihin pitää päästä ja
yleensä kostean lattian poikki mennään heti. Jotkut kuivuneet tahrat
ruokapöydän ympärillä eivät lähde vaikka käytän kaikki miehiset voimani
nihkeällä mopilla hinkkaamiseen. Tässä vaiheessa on jo pieni hiki noussut
pintaan. Kaloreitakin kuluu varmasti.
Viimekertaisen siivouksen yhteydessä nelivuotias ei ehtinyt
mennä vessaan koska oli liian hauskat leikit kesken ja pissasi pitkin eteisen
lattiaa sekä WC:n kauttaaltaan. En ollut vielä pessyt lattioita luojan kiitos sieltä päästä taloa,
mutta jos olisin, niin varmasti olisin saanut nenäverenvuodon ahdistuksesta.
Nyt huusin vain kurkku suorana vaikka eihän tyttö parka sitä tahallaan tehnyt.
Lattianpesun jälkeen olen siirtynyt pesemään kahta
WC-tilaamme, joissa todellakin on siivottavaa kahden WC:n käyttämistä opettelevan lapsen kanssa.
Pissan haju ei lähde pinnoilta vaikka
käytän supervoimakasta pesuainetta ja jynssään niin paljon kun hauiksesta
lähtee. Mutta kai ne hajut joskus lähtevät. Yleensä toiselle lapselle tulee iso
hätä jo ennen kun olen saanut WC-tilat pestyä – tai sitten itselle.
Siivousurakan jälkeen on yleensä jonkinlainen ruoka-aika ja
mehut kaatuilevat jälleen pöydässä, jugurtti putoilee lattialle ja rasvaisilla
sormilla lääpitään seiniin. Tässä vaiheessa on hyvä pitää kuitenkin hermot
kasassa vaikka väsynyt onkin, ja koettaa muistaa että elämistä varten koti on
olemassa – eikö niin? Yksi kerros likaa saatu kuitenkin taas alta pois. Avotakka-lehti
voi tulla tekemään jutun unelmakodista joskus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti