Matkakuumetta

Vannoin aloittaessani blogia viime kevättalvella, että kirjoittelisin jatkuvasti enkä lopettaisi vaikka palaankin taas työelämään.

Mutta mitenkäs kävikään? On se kummallista, että työssä käynti ja normaali arki tuntuvat työntävän vähäisetkin luovuuden rippeet johonkin maton alle.

Mutta tänään on vapaapäivä, iso kahvikuppi vieressä ja isukilla hetki omaa aikaa!

Koetan kirjoitella vaikka lyhyempiä juttuja että sentään tulisi jatkettua tätä mukavaa ja terapeuttista harrastusta. 

Marraskuussa sitä taas huomaa pimeän vuodenajan masentavan mieltä ja sormet naputtelevat mielellään matkatoimistojen nettisivuille. 

Matkailu on ollut tärkeä osa perheemme elämää aina kun siihen vain on ollut mahdollisuus ja nyt on jälleen kova hinku johonkin matkalle.

Pieni veronpalautus polttelee jo nyt mielessä, vaikka sillä rahamäärällä ei lennätetä edes kahta henkeä lämpimään talvella saati sitten koko perhettä. 

Neljän hengen siirtäminen johonkin lämpimään talvella täältä Pohjolasta maksaa maltaita. Silti televisiossa pyörii koko ajan mainoksia, jossa iloiset perheet loikkivat rannalla ja aurinko paistaa. Todella ärsyttävää!

Työkaverin tuttu oli juuri Dubaissa, Facebook-kaveri laittelee viestejä lomamatkalta Amerikasta. Kaikkiko matkustaa?  

Sitä jaksaisi paremmin kyntää sohjossa kun olisi mukava matka mitä odottaa. Vai pitäisikö sitä sittenkin vain koettaa löytää arjesta enemmän riemuja? Vaikka ostaa uusi punainen kattila tai vaihtaa huonekalujen paikkaa?

Ei piristä yhtään. Matkalle on päästävä! Palmujen katveeseen, jossa ranneketta vilauttaen saa baarista virvoketta ja tuntea auringon lämpimän syleilyn kalpealla iholla! Vaikka vain viikoksi!

Mitä nyt pari tonnia sinne tänne? Kerran tässä eletään?

Olikos meillä keittiön kaapissa vielä se säästöporsas?

Palaan asiaan!

#BackToWork

Moderni Isukki palasi työelämään noin kuukausi sitten. Koti-isän vuodella oli paljon myönteisiä vaikutuksia, joista monet sellaisia, joita ei edes osaa sanoin kuvailla.

Sisäisten akkujen latautuminen työelämää varten on yksi mukavimmista asioista. Työhön palaaminen jännitti jossain aiheessa, sillä pelkäsin jos se tuntuisi epämiellyttävältä. Mutta onneksi vuoden kestävä vuorotteluvapaa teki tehtävänsä kuten kuuluukin ja tunnen saaneeni uutta virtaa myös työelämään.

On ollut mukava huomata, miten lasten kanssa isä-lapsi suhde muuttui erilaiseksi vuoden aikana. Lapset kyselevät kuulemma enemmän kotona, milloin isä tulee töistä ja välillä kaivataan tulla mieluummin isän syliin äidin asemesta kun ollaan vaikka kävelyllä. Myös jonkun pienen ongelman kohdalla saatetaan huutaa isiä apuun. Tällaisia juttuja ei ollut vielä reilu vuosi sitten.

Töihin paluu on ollut siis mukavaa, mutta on jälleen täytynyt todeta kuinka vaikeaa arjen pyöritys on kun molemmat vanhemmat ovat työssä ja perheessä on kaksi leikki-ikäistä lasta. Toisen vanhemman ollessa vielä vuorotyössä on elettävä todellakin päivä kerrallaan ja välillä aikataulu on niin tiukka, että hoitopaikan pihaan kaartaa autolla minuuttia vaille kun hoitopaikka on sulkeutumassa. 

Kuka vie, kuka hakee ja mitä ihmettä pukea aamulla lapsille päälle? Töihin ajaessa vielä huolettaa, ettei oikeanlaista takkia tainnut tulla mukaan lapselle hoitoon ja olivatko ne kengätkin vääränlaiset?

Kaikki työssäkäyvät vanhemmat tietävät, että kun on saanut lapset hoidosta iltapäivällä autoon ja lopulta kotipihaan, on todella vähän aikaa siihen kun tilanne riistäytyy käsistä, ellei ruokaa saa aikaiseksi todella nopeasti. 

Koti-isänä sitä ehti kokkailla päivällä ruuan valmiiksi ja suunnitella syömisiä etukäteen, mutta nyt jääkaapista otetaan mitä käsiin sattuu saamaan. Mahtavaa jos joku on edellisiltana viitsinyt tehdä ruokaa valmiiksi mutta useimmiten sitä avataan joku valmis- lihapullapaketti tms. Kuulostaako tutulta?   

Välillä tuntuu että tässä hommassa ei ole mitään järkeä kun säntäillään paikasta toiseen väsyneenä ja näkee omia lapsiaan pari tuntia illalla (jos sattuu olemaan aamuvuoro, iltavuorosta tullessa lapset ovat jo nukkumassa ja heidän kanssaan ei ole ehtinyt viettää aikaa välttämättä yhtään koko päivänä). 

Ja iso osa perheen yhteisestä vapaa ajasta tuntuu olevan jonkinlaista draamaa kun kaikki ovat väsyneitä.

Ne ovat niitä ruuhkavuosia, sanotaan, enkä yhtään ihmettele että jotkut pariskunnat menettävät hermonsa ja ottavat avioeron tai tulevat muuten vain hulluksi. Mutta jos nykymaailmassa haluaa elää tavallista mukavaa elämää ja asua vaikka omakotitalossa, on molempien vanhempien yritettävä tienata paljon. Silti rahat hupenevat varsin sutjakkaasti.

En tiedä paljonko ennakoimme ja vältimme ongelmia meidän perheessä ottaessani vuoden vapaata töistä ja keskityttyäni perhe-elämään, mutta uskon että se oli todella hyvä ratkaisu ja saattaisi auttaa monia perheitä selviämään vähän vähemmällä hermojen menetyksellä arjesta. Aina voidaan verrata kuinka esimerkiksi 1950-luvulla sitä vasta rankkaa oli, mutta kyllä nykyihminenkin pistetään koville menestystä ja tuottavuutta vaativassa työelämässä ja yhteiskunnan vanhemmuuden paineissa.

Koti-isän vuosi ei ollut mitään leppoisaa lomailua, siihen sisältyi mm. kotitöitä, juoksevien asioiden hoitamista, parkuvia lapsia, neuvolakäyntejä, tappavan tylsiäkin päiviä, kiirettä sekä erakoitumisen tunnetta, mutta silti se oli varsin hieno kokemus. Näin jälkeenpäin vasta huomaa kuinka lasten kanssa on tullut aivan uudenlainen suhde.

Olen myös havainnut selvää kateutta joidenkin ihmisten puheissa, sillä toiset eivät millään voi uskoa että työelämästä hetkeksi pois astuminen voisi olla millään tavalla mahdollista. Työelämä näyttelee niin suurta roolia ihmisten elämässä,  että nuoret vanhemmat pelkäävät putoavansa kyydistä jos astuvat hetkeksi siitä pois. 

Tässä vaiheessa on pakko vielä mainita kannustava vaimoni, jonka ehdotuksesta jäin viettämään koti-isän vuotta. En ollut uskaltaa jäädä kotiin, mutta hänen kannustamanaan se oli mahdollista. Vuosi tuntui liian pitkältä ajalta aluksi, mutta vaimoni kannusti ottamaan rohkeasti vuorotteluvapaata vuoden, jos työnantajani suostuisi, koska vuosi kuluu kuitenkin nopeasti ja oikeassahan hän siinä oli. 

Hän oli myös sitä mieltä että selviämme kyllä rahallisesti jos vain haluamme ja oikeassa hän oli siinäkin. Kävimme koko perhe jopa Kanarialla vuorotteluvapaani lopuksi vaikka tulot olivatkin huomattavasti pienemmät. Raha-asiat ovat vain järjestelykysymys.

Äideillä on suurin vaikutus tällaiseen asiaan, sillä isillä on järkyttävä velvollisuudentunto ja laskunmaksajan rooli, josta luopuminen tuntuu pelottavalta ja jopa mahdottomalta. Äiti joutuu myös hyväksymään sen, että jos lapset ovat enemmän isän kanssa, he lähentyvät isän kanssa aivan uudella tavalla. On varmasti äitejä, jotka eivät halua luopua ”ykkösvanhemman” roolista edes pieneksi aikaa, eivätkä edes halua perheenisän jäävän kotiin lasten kanssa joksikin aikaa vaikka isä ehkä itse voisi sitä sisimmässään haluta.

Jotkut äidit näyttävät jollain ihmeellisellä tavalla jopa nauttivan siitä kun voivat valittaa marttyyrinä kuinka saavat hoitaa lapset, kodin ja työn kun mies vain makaa sohvalla ja katsoo jääkiekkoa. (Jos mies todella vain makaa sohvalla eikä tee mitään, niin kannattaisi varmaan kipata se ukko siitä lattialle ja herätellä kaataen vaikka ämpärillinen kylmää vettä päälle.) Uskon, että isät haluavat olla yhtä tärkeä osa perhettä kuin äiti, jos heidät vain otetaan mukaan piiriin eikä tahallaan sysätä sivulliseksi.

Tulevaisuudessa Suomen isät kuitenkin todennäköisesti jäävät kotiin entistä enemmän, koska esimerkiksi yliopistoissa valtaosa opiskelijoita on naisia ja tulevaisuuden perheissä naiset ovat entistä paremmin koulutettuja tienaavat usein enemmän kuin miehensä. 

Näin se maailma muuttuu, eikä 1950-luvun isännät varmasti olisi uskoneet että perhe-elämä voi joskus olla tällaista!

Moderni Isukki jatkaa varmasti kirjoittelua tulevaisuudessakin… Yöaikaan todennäköisesti!

Kello on nyt 0:40. Hyvää yötä!

  

Keväthuumaus!

Pitkä talvi on takana ja kevätaurinko hivelee valkeaa ihoa! Vihreän värin näkeminen luonnossa aiheuttaa aivoissa jonkinlaisen reaktion ja Moderni Isukki herää eloon.

Pohjolan asukit saavat erilaisia innostuksia keväisin; toiset autokuumeen ja toiset asuntokuumeen, mutta minulle herää aina järkyttävä puutarhakuume. 

Sama vimma iskee monille muillekin ihmisille jollain mittakaavalla ja onkin hauska katsella auton ikkunasta asuntoalueilla, kun tuulipukuihin pukeutuneet ihmiset hääräilevät haravoiden ja kottikärryjen kanssa, möyhivät multaa ja touhuilevat aivan kuin eläimet kevätpuuhissaan.  

Ostamme aina puutarhaamme uusia puita ja kasveja keväisin, sillä talven aikana niistä monet ovat menehtyneet jänisten ja pakkasen tuhoamana. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä joka kevät on päästävä puutarhakauppaan ostamaan lisää.  

Sitten uusia kasveja istutetaan ahkerasti ja joskus siirrellään vielä uusiin paikkoihinkin istutuksen jälkeen. Minä olen myös ahkera istutusten kastelija mikä on varsin huono homma, sillä esim. puut laiskistuvat kun niille kantaa ylen määrin vettä.  Mutta kastelukannun kanssa sitä tulee heiluttua ja ilmeisesti toivon että puut kasvaisivat nopeammin kun kastelen niitä joka päivä.      

Usein puutarhakauppaan tulee lähdettyä yllättäen ilman suurempia suunnitelmia ja ilman peräkärryä. Ajelemme sieltä sitten kotiin auto täynnä puita ja pensaita. Viime keväänä muistan ajaneeni kotiin puutarhakaupasta isohko koristeomenapuu ängettynä auton matkustamoon. Koetin tähyillä tietä oksien välistä ja hyvinhän se niin onnistui. 

Tänä keväänä emme ole vielä lähteneet ostamaan mitään suurempaa, mutta kyllä vielä yksi omenapuu täytyy hakea ja olemme myös aikeissa perustaa kunnon kirsikkatarhan yläpihalle. (Minähän olen omenoille ja kirsikoille allerginen, mutta ei vaikuta asiaan).

Täytyykin muuten mennä sivelemään tyrnipensaita siveltimellä, auttamaan vähän pölytyksessä jos vaikka tekisivät tänä vuonna enemmän marjoja kuin viime vuonna. 

(Viime vuonna tuli 1 tyrnimarja)

Kevät on kyllä vuoden parasta aikaa!  

Paluu terveelliseksi luolamieheksi!

Taasko Moderni Isukki aukoo päätään tosimiesten ylettömästä lihansyönnistä? Ei täällä kertaa! Nyt itse asiassa kannustan syömään lihaa. Tai ainakin puhdasta oikeaa lihaa, jos lihaa yleensä syö.

Törmäsin kivikauden ruokavalioon eli paleoruokavalioon jo varmasti vuosi sitten mutta koska olen vähän hidasälyinen, aloin tutkia asiaa vasta tarkemmin pari päivää sitten luettuani aiheesta Aamulehden artikkelin. (Itse asiassa joku nykyihminen innostui tästä ruokavaliosta Wikipedian mukaan jo 1970-luvulla…)

Olen tässä jo pitkään harmitellut teollisen saastan määrää, jota meidänkin perhe tunkee suuhunsa päivittäin. Vähäinen maalaisjärkeni huutaa, että jalostettu teollinen ruoka ei ole ihmiselle hyväksi.

Leivän päälle laitettavassa ”kinkussa” on lihaa pahimmillaan vain puolet ja vähän aikaa sitten luin jutun makkarasta, josta ei löytynyt lihaa lainkaan, vaan lihaan rinnastettavia ainesosia (eläimen nahkaa ja muita herkkuja…)

Kaikenlaista moskaa Moderni Isukki siis ostelee kaupasta tarjouksesta vaikka kukapa ei haluaisi syöttää perheelleen puhdasta ja terveellistä ruokaa, joka edistää terveyttä?  

Monet ruuat ovat pitkälle jalostettuja ja niihin on ängetty kaiken maailman tärkkelyksiä ja stabilointiaineita sekä ”sokeuttamisenestoaineita” että ihan menee pää pyörälle.  

Usein kokolihakin on vähintään marinoitu jossain järkyttävässä suola/lisäaineseoksessa.

Monet ovat nykyään jättäneet viljat pois ruokavaliosta, erityisesti vehnän, joka aiheuttaa vatsavaivoja monelle vaikka ei olisikaan keliakiaa. Mekin olemme joskus vähentäneet perheessämme vehnän ja muiden viljojen syöntiä mutta se on yllättävän vaikeaa! Vehnää on aivan joka paikassa! Muroissa, karkeissa, näissä edellä mainituissa herkullisissa leikkelevalmisteissa sekä monissa eineksissä.  

Hassua, että ihminen on alkanut kuluttaa viljatuotteita näin kamalia määriä vaikka viljat eivät edes tunnu luonnolliselta ruualta. Leipää kuluu meilläkin todella isoja määriä viikossa.

Joka tapauksessa tämä kivikauden ruokavalio kannustaa jättämään kaikki teolliset ”skeidat” ja keskittymään siihen mitä kivikauden ihmiset söivät; lihaa (riistaa tai mielellään luomulihaa jossa ei ole kemikaaleja), munia, eläinrasvoja, kasviksia, marjoja, sieniä, juureksia, siemeniä, pähkinöitä jne. Suomessa kivikauden ihmiset metsästivät kuulemma norppiakin ravinnokseen. (Mmm… Miltähän grillattu norpan liha maistuisi? Luolamiehen vaistot heräsivät hetkeksi!)

   

Paleoruokavalion kannattajat väittävät, että monet nykyajan ihmisen sairaudet ovat peräisin teollisesta ruokavaliosta. Kivikauden ihminen eli ilman liikalihavuutta tai korkeaa verenpainetta (keskimäärin 20-vuotiaaksi kunnes kuoli, mutta kuitenkin… Toisaalta jos ihminen eli vain sen 20 vuotta niin eikö ollut aivan sama mitä he söivät kivikaudella?)

Vilja- ja maitotuotteita ei silloin käytetty joten ne pitäisi siis tässä ruokavaliossa jättää pois. Ei siis enää mannapuuroa, leipää, voita, hot dogeja (ottaa koville) tai makkaraa! Mitä sitä sitten lapsille antaa iltapalaksi kun ei voi antaa muroja tai leipää? Pelkillä hedelmillä lapset kyllä suuttuvat varmasti ja nousevat vastarintaan!

Uskon, että nämä paleo-hihhulit (anteeksi sutkautus) ovat kuitenkin oikeilla jäljillä. He väittävät että ihmisen ruuansulatus ei ole muuttunut suuresti kivikaudesta, mutta se mitä tungemme nykyään suuhumme on muuttunut sitäkin dramaattisemmin. Ja kun sitä miettii tarkemmin, niin kyllähän siinä on järkeä.

Jos vaikka miettii mitä luonnollista nimeltä mainitsemattomassa maailmanlaajuisessa hampurilaisketjussa ruokaillessasi on tarjottimellasi! Tai mitä luonnollista syöt aamupalaksi? Tai television ääressä iltaisin? (Ei enää karkkeja tai muuta sokerista tehtyä? Auts!)

Tämä kuulostaa kyllä todella järkeenkäyvältä ruokavaliolta, mutta (kamalaa kyllä) karkeista luopuminen tuntuu liian kovalta palalta. Myöskään alkoholia ei enää saisi ottaa – edes viiniä! (Millä ne Kiviset ja Soraset pistivät pään sekaisin? Se on vielä selvittämättä!)

Juomaksi sitten aina pelkkää vettä.  Jostain ojastako? Säästäisihän siinä eikä varmasti menisi vatsa sekaisin sitten etelänmatkalla...

Retu Kivinen ei kai juuri kahvitellut. Jos tekee mieli napostella niin pitäisi ottaa vaikka siemeniä. Välipalaksi vaikka muutama sisäelin tai kananmuna?

En taida sittenkään alkaa paleo-absolutistiksi, mutta jotain tästä ”back to basics” – ruokavaliosta voi varmasti ottaa käyttöön. Lisäaineiden ja teollisten aineiden vähentäminen ei varmaankin voi olla pahaksi.

Myös kananmunia olen alkanut syödä enemmän hyvällä omalla tunnolla. 1980-luvulla terveystiedon tunnilla opettaja varoitteli niistä monta kertaa mutta nykyään ollaan toista mieltä. Luin jopa uuden artikkelin, jossa väitettiin kananmunan parantavan kolesterolia!

Kasvisten ja marjojen määrää pitäisi lisätä. Ensi kesänä poimimaan kunnolla sieniä ja marjoja! (Tai sitten kaupan pakastealtaasta – saa nyt nähdä miten ehtii metsään…)

Ajatuskin tästä ruokavaliosta alkoi tuntua terveeltä ja heti tuli energinen olo! Saastat pois ja puhdasta tilalle! (Mutta ne kaapissa olevat sipsi- ja karkkipussit syödään ensin pois, koska en halua heittää niitä roskiin. Jääkapissa olevat oluet on myös juotava pois…)

Mutta heti sen jälkeen herätän sisältäni kivikauden miehen terveellisine ruokavalioineen! jabadabaduu!

Tosimiehen lihaisa ruokavalio

Tosimies syö lihaa. Ja paljon. Runsas lihansyönti on yksi miehisyyden merkittävimmistä mitoista. Kasvisruoka sopii tosimiehen mukaan vain naisille ja kaiken maailman ituhipeille.

Aamupalalla tosimies laittaa leivän päälle leikkelettä. Lounaalla syödään vaikka broileriruokaa. Välipalaksi otetaan lihapiirakkaa ja päivällisellä sitten lihapullia. Iltapalaksi voi vielä syödä esimerkiksi makkaraa. Joka aterialla on oltava lihaa tai muuten jää nälkä.

Tosimiehen iltapala

Tosimies menee siipiravintolaan ja tilaa 100 kpl hotwingsejä XXXL-HOT kastikkeella. Mikään ei ole kavereiden silmissä varmasti kunnioitettavampaa kuin niiden hotkiminen.

Hampurilaisravintolassa tosimies tilaa hampurilaisen, jonka sisällä on 1kg pihvi. Sen ahmittuaan saa jopa kunniakirjan ja maininnan ravintolan seinälle.

Tosimiestä särkee rinnasta. Sydänkö reistaa? Ei, se onkin vain närästystä.  

Tosimies syö syömästä päästyään, sillä varsinkin lihan ylensyöminen vetoaa tosimiehen mielestä naisiin. Lihasta saa tosimiehen mielestä testosteronia. Treffeillä voi tilata suurimman annoksen mitä löytyy (tietysti liharuokaa) ja nainen voi sitten tilata vaikka sitä salaattia. Lihansyöminen kun kertoo, että mies on tosimies.

Terveydenhoitaja sanoo, että joku triglyseridi on koholla. Minkä sille voi kun on koko ajan nälkä? Sitä paitsi kolesteroliarvot ovat perinnöllisiä eikä niihin juuri syöminen vaikuta, sanoo tosimies. Tosimies ostaa seuraavan kerran kaupasta yhden paketin kevytlevitettä terveydenhoitajan mieliksi. Se niistä koholla olevista arvoista!

Alle satakiloiset punnitaan neuvolassa, sanoo tosimies ja harmittelee kuinka eväsrasiat ovat liian pieniä hänen lounaalleen. Raskas työ vaatii kunnon ruokaa ja jos syö kevyesti niin alkaa pian heikottaa.

Tosimies hämmästelee kuinka hänen suosikki-paitansa alkaa ikävästi kiristää. Uutta paitaa ostaessa sovituskopin peili on julma, mutta tosimies ajattelee, että keväällä voi käydä muutaman kerran salilla ja muuttaa helposti löysän takaisin lihakseksi.

Kalaa tosimies yrittää joskus syödä koska sen sanotaan olevan terveellistäkin. Lohta voi syödä kerran kuussa mutta niistäkin tuli kerran ituhippi-ohjelma, jossa kerrottiin että lohenkasvatus on kestämätöntä. Whåtever!

Soijanakit nähdessään tosimies suorastaan suuttuu. Kamalaa nakkien pilkkaamista! Kerran tosimies maistoi soijanakkia ja se maistui niin pahalta että piti sylkeä pois.

Tämä nakkien pilkkaaminen saa tosimiehen suuttumaan

Tosimies saa vieraita, joista yksi ilmoittaa olevansa kasvissyöjä. Just joo… Mitä sellaiselle voi tarjota? Salaatinlehtiä? Tuokoon omat sapuskansa kun on kerran niin vaikea ruokavalio!

Tosimies on varma, että se yksi kaveri joka alkoi kasvissyöjäksi, lopettaa mokomat hölmöilyt ja alkaa ennen pitkää syömään lihaa. Eihän kukaan kestä sellaista ihmistä katsella. Ja terveys kohta varmasti pettää jos ei saa lihasta elintärkeitä proteiineja ja vitamiineja.

Joku tarjoaa tosimiehelle jostain ihmeen sieniproteiinista valmistettua pihviä, joka maistuu melkein lihalle. Mutta eihän sellainen voi olla terveellistä. Jotenkin liian keinotekoista!

Tosimies katselee kaupan kassalla edellistä asiakasta, joka ostaa runsaasti kasviksia ja ostosten summa on todella korkea. Tosimies lappaa tiskiin makkaraa joka on paljon halvempaa ja täyttävämpää. Lihansyöjähän säästää selvää rahaa!

Lehdessä lukee että lihantuotanto ei voi jatkua tällaisena ikuisesti. Että lihansyöntiä olisi ainakin vähennettävä. Tosimies nauraa. Ei siltä näytä! Sitä paitsi onko kukaan kuullut koskaan mummon kasvispullista? Not!

Kerran tosimies yritti syödä enemmän kasvisruokia, mutta eihän niillä nälkä lähtenyt. Ja painokaan ei pudonnut yhtään. Kermaperunat ja voissa paistetut kasvikset vain lihottivat lisää.

Yksi ituhippi sanoo tosimiehelle, että jos syö lihaa sen pitäisi olla luomulihaa. Että eläimet kärsivät nykyään tehokasvatuslaitoksissa. Luomuliha on tosimiehen mielestä kuitenkin huijausta ja kaiken lisäksi luomueläimille ei kuulemma anneta lääkettä jos ne sairastuvat, vaan niiden annetaan kärsiä. (Siitä saitte ituhipit!)

Tosimies myhäilee tyytyväisenä, koska kukaan ei voi estää häntä syömästä lihaa joka ikinen päivä – ja paljon!  

Koti-isän lukuhetki. Fifty Shades ja kadonneen juonen metsästys.

Törmäsin jo viime syksynä moneen otteeseen mediassa sekä kotiäitien puheissa juttuihin Fifty Shades- kirjoista. Kirjoittajana olin itsekin kiinnostunut tästä ilmiöstä kun kuulin että kyseinen rouva, joka nämä kirjat on kirjoittanut, tienaa rahaa aivan hävyttömiä määriä ja kirjasarja rikkoo myyntiennätyksiä maailmalla.

Minäkin haluan samanlaiseksi kirjailijaksi ja miljonääriksi! Osaanhan minäkin kirjoittaa?

Halusin ilman muuta lukea kohutun ensimmäisen osan, jotta en syntymäpäivillä ja muissa tilaisuuksissa kotiäitien ympäröimänä olisi aivan pihalla. Täytyyhän Modernin Isukin olla ajan hermoilla!

Sivulla 401 Moderni Isukki totesi kauhukseen, että
bestselleristä todellakin puuttui jotain olennaista
- juoni!

Tämä on yksi harvoista kirjoista, joita olen tänä talvena lukenut. Ei sitä koti-isälläkään vapaa-aikaa loputtomasti ole ja lukeminen on sitten jostain toisesta vapaa-ajan harrastuksesta pois.  Mutta ajattelin että tähän kannattaa vähän aikaa uhrata jos itsekin aion kirjoittamista yhä enemmän harrastaa tulevaisuudessa. Jospa vaikka oppisin miten bestseller kirjoitetaan?

100 sivua meni tuosta vain. Kyllä se.. tuota noin … tarina alkaa kohta edetä, ajattelin.

200 sivua; häh?

300 sivua; blaa blaa blaa...

400 sivua; Järkyttävää - eihän tässä kirjassa tapahdu mitään!

Ajattelin että ehkä lopussa on häät tai joku muu oikea romanttinen juonenkäänne koska onhan tämä ”romaani” ollut naisten mieleen.

Mutta viimeisellä sivulla johon sinnikkäästi pääsin uhrattuani vapaa aikaani (sivulla 585!) ei seisokaan kiitos, vaan suuri ja mahtava harmitus.

Olisiko jossain vaiheessa pitänyt innostua tai pulssi nousta? Kirjoitetuista sähköpostiviesteistä ja vaikka mistä ihmeen liirumlaarumista?  

Tätä kirjatrilogiaa on myyty siis 70 MILJOONAA kappaletta maailmassa. Eikö kukaan ole sanonut muille että tämä kirja on, miten sen nyt sanoisi, niin kuin shaibaa?

Vai onko minussa sittenkin jotain vikaa? Pitääkö minun mennä lääkärille? Moderni Isukki ei ymmärrä. Johtuuko se siitä että olen mies? Kovin on hämmentävää…

En ole lukenut trilogiasta vielä kuin tämän ensimmäisen osan, mutta minulle on luvattu lainata jälkimmäiset osat tarvittaessa. Katsotaan nyt löytyykö lukuaikaa sitten siihen. Voi olla että ei löydy!  

Toiset sitä vain kirjoittaa satoja sivuja hilipatipippaa- juttuja ja tienaa miljoonia dollareita ja toiset värkkää ihan tosissaan jotain onnetonta blogia yöt läpeensä ilmaiseksi! Voihan halvatun pakana!

Jossain arvostelussa puhuttiin tämän kirjan kohdalla joukkoharhasta. Olisi kiva kun tälle blogillekin tulisi joku joukkoharha tai semmoinen. Eikä nyt välttämättä 70 miljoonaa joukkoharhan uhria, mutta sellaiset 7000 riittäisi Modernille Isukille hyvin!

Parastahan tässä kaikessa on se, että tämäkin kirjoitukseni vain varmasti lisää kiinnostusta 

kyseistä teosta kohtaan. Voihan *#”¤!

Alkoihan se pulssi lopultakin nousta! 

Anna-lehden horoskooppi pitää aina paikkaansa!

Moderni Isukki kiiruhtaa torstaisin postilaatikolle hakemaan Anna-lehden (jonka vaimo on kyllä tilannut mutta koti-isälle kaikki lehdet ovat tervetulleita) koska horoskooppi pitää siellä aina paikkaansa. Ihan pelottavaa - joko Moderni Isukki on höpsähtänyt tai sitten Anna-lehdellä on meedio töissä!

Isukki on todella herkkä

Dämäkin voi olla dulevaisuudessa kohdallani däysin darpeedonda. 

Eilen tunsin sen tänä keväänä ensimmäisen kerran. Nimittäin kutinaa silmissä tullessani ulkoa sisälle. Siitepölykausi on alkanut ja tällainen herkkä mies tuntee sen heti. Lääkitys on ollut päällä jo pari viikkoa, koska lääkityksen aloittaminen vähän ennen siitepölykauden alkua on kaiken A ja O.

Jos siis kärsit samasta vaivasta, niin älä odottele pahoja oireita vaan aloita lääkitys heti. Turha valittaa sitten kun kaikki röörit ovat tukossa, eivät ne allergialääkkeet enää silloin auta!

Jos minulta kysytään mikä on paras vuodenaika, vastaan järjenvastaisesti aina kevät. Keväisin kärsin eniten terveysongelmista juuri allergian takia mutta silti kevätauringon valo toimii niin positiivisena voimana, että allergiankin kyllä kestää.

Vuosi sitten kuulin ensimmäisen kerran uutisesta, jollaisesta en aikaisemmin ollut uskaltanut edes toivoa. Ne ovat nimittäin kehittämässä Suomessa allergiaan rokotetta! Ei siis sellaista perinteistä siedätys-systeemiä, vaan oikean rokotteen joka parantaa allergian! Tapasin lomamatkalla viime kesänä miehen, jonka sisko on projektissa mukana ja kuuntelin hämmästyneenä tästä kehitteillä olevasta rokotteesta.

Missään en ole törmännyt tietoon, että tämä ihmelääke pitäisi antaa ihmiselle lapsena, joten elättelen toiveita, että minäkin aikuinen mies parannun vielä tästä vaivasta, joka minulla on alle kouluikäisestä ollut. Voinko minäkin vielä joskus puraista mehukasta omenaa, jollaista haukkasin viimeksi melkein 30 vuotta sitten? Voinko ottaa koiran lemmikiksi? Uskomattomia ajatuksia! 

Jotenkin radikaalilta lääkkeeltä se kuitenkin tuntuu, joten ehkä en kuitenkaan ensimmäisten joukossa ota  sitä. Vaikka kai ne sen tutkivat hyvin ennen myyntiin laittamista, ettei se tee sivuvaikutuksena ihmisestä jotain walking dead- tyylistä henkilöä tai muuta kummajaista. (Huomaisiko vaimo mitään eroa?)

Paljonko tämä lääke sitten tulee maksamaan? Paljonko olen valmis siitä pulittamaan? Jos minä olisin lääketehtailija, niin pistäisin sille kyllä törkeän ison hintalapun, koska jos tämä lääke todella toimii, niin se käy varmasti kaupaksi kuin häkä! Tulevaisuudessa tunnistaisi sitten keväisin köyhät ihmiset niiskutuksesta kun rikkaat olisivat parantuneet allergiastaan. Minä kylläkin varmaan odottelisin siinä ensimmäisessä porukassa kiltisti rinnakkaislääkkeen ilmestymistä...

Tässä vaiheessa voisi pohtia miksi allergioita on niin paljon. Toiset syyttävät liiallista hygieenisyyttä, toiset lisäaineita. Minä uskon että lasten pitää antaa kaivella maata paljailla käsillään mahdollisimman paljon ja ahkera käsienpesu kannattaa välillä unohtaa. Jos multaa menee lapsella suuhun, niin ei haittaa. Tätä on meillä ainakin noudatettu ja joskus käsipesulle on menty vasta ruokailun jälkeen.

Itse en enää viitsi multaa syödä kun en usko että se enää kohdallani auttaa, mutta odottelen tätä uutta ihmelääkettä suurella mielenkiinnolla.    

   

Moderni Isukki siivoaa!

Siivous kuuluu jokaisen koti-isän ja äidin arkeen. Meillä on yksikerroksinen omakotitalo noin 150m3 joka ei ole nykymittapuulla mitenkään kovin suuri, mutta usko tai älä, rakas lukija, että sen siivoaminen voi olla kyllä yllättävän haasteellista.   

Ennen lapsien hankkimista emme vaimoni kanssa tienneet mitä lika on. Pesimme aavistuksen verran likaisia vaatteitamme ja siivottuakin tuli varmasti useammin, vaikka lattiat olivat tahrattomat. 

Olen yrittänyt hoitaa siivoamisenkin koti-isänä, vaikka sitä touhua välttelen yleensä niin pitkään kuin mahdollista. Joka paikassa näkyvät sormenjäljet, ruoka/mehutahrat lattialla ja tapeteissa käyvät välillä hermoille, mutta niiden kanssa oppii elämään. 

Meidän perheessä ei ole todellakaan ketään siivoushullua joka puunaisi kodin kuntoon päivittäin, joten siivousta on helppo lykätä siihen saakka kunnes joku on esimerkiksi tulossa kylään tai villakoirien liikehdintä alkaa olla niin runsasta, että itseäkin hävettää vaikka olisi yksin kotona.

Todella harvoin minun on tullut kuitenkaan siivottua koti-isänä aamupäivisin, jolloin saisin tehdä sen rauhassa. En ole halunnut kuluttaa vapaaehtoisesti vapaa-aikaani siihen.

Siivous on aika rankkaa hommaa kahden alle kouluikäisen lapsen perheessä, koska suuri osa ajasta menee tavaroiden järjestelemiseen ennen kuin pystyy edes aloittamaan kunnolla itse siivousta. Olemme antaneet 4v-tyttäremme toteuttaa askarteluharrastusta missä vain ja hän onkin erityisen taitava saksien käyttäjä. Paperisilppua on siis joka paikassa ja kun saan keräiltyä ne, niin hän on jo aloittanut uuden silppuamisurakan toisesta päästä taloa.

Paperisilpun kerääminen on yllättävän työlästä,
mutta siihenkin voi koittaa nakittaa lapset mukaan.

Kaikki sakset ovat joskus ”kadonneet” talosta salaperäisesti kun isukilla menee hermot.

Paperisilpun keräilyn sekä lelujen ja muun roinan järjestelemisen jälkeen alkaa imurointi, joka sisältää omat jännitysmomenttinsa, koska imuriin livahtaa koko ajan jotain tavaraa.

Olikohan se vaimon korvakoru vai legopalikka? No, aivan sama! 

Tekstiilien livahtaessa imuriin joutuu kuitenkin pysäyttämään koska imuteho heikkenee. Muussa tapauksessa imuri vetää koko talon läpi ja ne mitä sinne menee, niin menee. Ehkä joku avaa pölypussin vielä ennen roskikseen viemistä tai sitten ei.

Taas meni jotain imuriin, mutta jos jokaisen
kolahduksen jälkeen avaisi pölypussin,
ei muuta ehtisi tehdäkään.

Tässä vaiheessa viimeistään kannattaa ottaa lapset mukaan siivoukseen. Pienikin lapsi osaa hienosti vedellä kuivalla mikrokuitu-liinamopilla taloa ympäri ja toiselle voi antaa pölyhuiskan. Lapset voi myös pyytää pyyhkimään pölyjä vaikeista paikoista kuten lattialistojen päältä. Lapsien mielestä se voi olla jopa hauskaa. 

Uskon, että on tärkeää ottaa lapset mukaan kotiaskareisiin jo varhaisella iällä. (Tässä vaiheessa voi vaikka mennä pariksi minuutiksi käväisemään esim. Facebookissa, mutta ei pidemmäksi aikaa jotta ei väsähdä).         

Lattianpesuvaiheen alussa on tärkeää, että lapset harhautetaan katsomaan vaikka televisiota. Heidät koetetaan saada paikoilleen, jos mahdollista, jotta eivät heti tassuttelisi kostean lattian poikki. Tämä ei yleensä onnistu koska lapsille tulee kaikenlaista mieleen mihin pitää päästä ja yleensä kostean lattian poikki mennään heti. Jotkut kuivuneet tahrat ruokapöydän ympärillä eivät lähde vaikka käytän kaikki miehiset voimani nihkeällä mopilla hinkkaamiseen. Tässä vaiheessa on jo pieni hiki noussut pintaan. Kaloreitakin kuluu varmasti.  

Viimekertaisen siivouksen yhteydessä nelivuotias ei ehtinyt mennä vessaan koska oli liian hauskat leikit kesken ja pissasi pitkin eteisen lattiaa sekä WC:n kauttaaltaan. En ollut vielä pessyt lattioita luojan kiitos sieltä päästä taloa, mutta jos olisin, niin varmasti olisin saanut nenäverenvuodon ahdistuksesta. Nyt huusin vain kurkku suorana vaikka eihän tyttö parka sitä tahallaan tehnyt.  

Lattianpesun jälkeen olen siirtynyt pesemään kahta WC-tilaamme, joissa todellakin on siivottavaa kahden WC:n käyttämistä opettelevan lapsen kanssa. 

Pissan haju ei lähde pinnoilta vaikka käytän supervoimakasta pesuainetta ja jynssään niin paljon kun hauiksesta lähtee. Mutta kai ne hajut joskus lähtevät. Yleensä toiselle lapselle tulee iso hätä jo ennen kun olen saanut WC-tilat pestyä – tai sitten itselle. 

Siivousurakan jälkeen on yleensä jonkinlainen ruoka-aika ja mehut kaatuilevat jälleen pöydässä, jugurtti putoilee lattialle ja rasvaisilla sormilla lääpitään seiniin. Tässä vaiheessa on hyvä pitää kuitenkin hermot kasassa vaikka väsynyt onkin, ja koettaa muistaa että elämistä varten koti on olemassa – eikö niin? Yksi kerros likaa saatu kuitenkin taas alta pois. Avotakka-lehti voi tulla tekemään jutun unelmakodista joskus myöhemmin.

Terveyttä ja ikuista nuoruutta etsimässä

Koti-isän vuotta viettäessäni olen kiinnittänyt huomiota terveyteeni, yrittänyt kuntoilla  sekä pitää itsestäni huolta, koska työssä käydessä voi aina sanoa että on niin kiire, että ei ehdi kuntoilemaan. Ja väsyneenä töistä voi palkita itsensä 500g:n karkkipussilla ja liian isolla lasillisella viiniä. Nyt kun on vähän aikaa itsellekin, niin ei kuntoilemattomuutta tai epäterveellisyyttä voi pistää uskottavasti kiireen piikkiin.

Minulla on ollut aina jonkinlainen alkukantainen tarve olla korvat höröllä kun kuulen puhetta ihmelääkkeistä ja elämää parantavista rohdoksista. Kyllähän ihmiset ovat aina olleet kiinnostuneita kaikenlaisten puoskareiden kaupittelemista eliksiireistäkin, joten ilmeisesti meillä on joku tarve löytää lääke, jolla saisimme helpolla ikuisen terveyden ja nuoruuden.

Nuoruuden lähdettä etsittiin kuulemma jo 1500-luvulla Floridan ja Bahaman alueelta. Tarinoiden mukaan siellä jossain on olemassa lähde, joka palauttaa ihmisen terveyden ja antaa jopa ikuisen nuoruuden. 

Muutama vuosi sitten luin uutisen, jossa taikuri David Copperfield väitti että on löytänyt nuoruuden lähteen omistamaltaan saarelta Bahamalta. Lähteeseen pudonneet kuihtuneet lehdet muuttuvat kuulemma jälleen vihreiksi jne. 

Kannattaisi varmaan alkaa pullottamaan sitä vettä siellä. Siitä voisi saada ihan kohtuullisen litrahinnan. Ei taikurilla ainakaan pikkurahasta puutetta ole kun ei tuollaista liikeideaa ole vielä tajunnut! Tai ehkä se vesi menettää voimansa pullossa - niin se varmasti onkin, olinpa lapsellinen.

Kymmenisen vuotta sitten hörppäsin itse vettä Tsekissä Karlovy Varyn lähteestä, jossa sanotaan olevan parantavia voimia. Matkaopas kertoi että usein päiväretkellä olevat ihmiset hörppivät siellä sitä runsaasti ja pian pitää lähteä etsimään WC tiloja ja Imodiumia, joten en uskaltanut ottaa sitä kuin pari pisaraa. 

En osaa sanoa oliko vedellä mitään vaikutusta minuun, ainakin se maistui vähän kananmunalta.

Vuonna 1992 tehty elokuva ”Death Becomes Her” käsitteli Hollywoodissa ilmennyttä sairaalloista ikuisen nuoruuden etsintää ja vaikka elokuva on jo yli 20 vuotta vanha on sen teema aina vain yhtä ajankohtainen. 

TV:stä tulee meilläkin tällä hetkellä runsaasti ohjelmia Los Angelesin naisista (ja miehistä), jotka ovat koettaneet löytää uudelleen nuoruuden plastiikkakirurgin ja ties minkä avulla. Lopputulos ei kuitenkaan aina ole silmiä hivelevä… Monet muistuttavat mielestäni jotenkin Boris Karloffia - (se ensimmäinen Frankensteinin hirviö siitä mustavalkoelokuvasta).

Miehetkin haluavat säilyä hyväkuntoisena ja nuorekkaana ja ainakin minua askarruttaa mitä itse voisin tehdä asian hyväksi. Tom Cruise ja Johnny Depp ovat viisikymppisiä eivätkä kyllä näytä siltä (ainakaan kuvankäsittelyn ja meikkauksen jälkeen). Vaikka miltä viisikymppisen sitten pitäsi näyttää?

Väkisinhän sitä ihminen vanhenee, mutta jos jotain voi tehdä ennenaikaisen raihnastumisen ehkäisemiseksi niin miksikäs ei.  Olen huomannut että innostun aika ajoin jostain ihmelääkkeestä, jota minun on pakko sitten kokeellisesti ottaa (usein en kuitenkaan huomaa mitään eroa ihmelääkkeen ottamisen jälkeen ja jätän ihmekuurit kesken).

Minua ei ole koskaan kukaan haukkunut ituhipiksi, enkä kuulu siihen kategoriaan ihmisistä, joka sekoaa luontaistuotteista täysin ja nauttii aamupalaksi 60 erilaista ravintolisätablettia. Olen kuullut kauhutarinoita ihmisistä jotka yrittävät pysyä terveenä vetämällä kaikki maailman mömmöt sekaisin ja lopputuloksena on ylirasittunut ja reistaileva maksa. Joten yritän pitää kohtuuden kaikessa.  

Jotain ihmelääkettä on kuitenkin silloin tällöin pakko ottaa! Yksi tällaisista ihmeaineista on pari vuotta sitten löytämäni alfalipoiinihappo, joka osui korviini Paula Heinosen radio-ohjelmassa Terveyden Avaimet. En ollut koskaan kuullutkaan tästä kyseisestä antioksidantista, mutta sen väitetään tutkimusten mukaan tekevän vaikka mitä ihmeitä elimistössä ja jopa silottavan ryppyjä. 

En tiedä jos sitä söisi päivittäin, että mikä olisi lopputulos, mutta olen nauttinut sitä silloin tällöin. Ehkä vanhenemiseni on hidastunut sen ansiosta, mene ja tiedä! Jospa sisuskaluni ovatkin nuortuneet?

Alfalipoiinihappo - hidastaa ikääntymistä?

Noin vuosi sitten riehaannuin täysin pakurikäävästä. Sekin tuntuu olevan monelle ihmiselle tuntematon vaikka on vanha suomalainen ihmeaine. Sehän mainitaan jo Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä kun Taula-Matti on keräilemässä pakuria metsässä. Pakurikäävästä valmistettiin myös sota-aikana ”tikka-teetä”.

Pakurikääpä on vain jäänyt kaikenlaisten teollisten lääkkeiden varjoon kuten muutkin kansanrohdot, mutta uskon että pakurikääpä on varmasti suomalaiselle mainio terveystuote ja vieläpä lähituote. Jos et ole siihen vielä tutustunut niin kannattaa perehtyä, se nimittäin parantaa jopa syövän! Venäjän tsaari paransi sillä aikanaan huulisyövän - näin ainakin väitetään. En tiedä millä ne sitten silloin totesivat että se oli syöpä, jos se olikin vain herpes tai muu rakkula?

Kuivattua pakurikääpää - parantaa syövät ja muut vaivat?

Pakuriteen lisäksi olen valmistanut myös oman ihmerohtoni, nimittäin pakuri-tinktuuran. Liotin pakurikäävän palasia pitkään pienessä määrässä alkoholia, sillä luin että jotkut pakurin aineet eivät liukene veteen vaan vaatii alkoholi-uuttamisen. Laitoin mukaan myös muutaman goji-marjan (en tiedä liukeniko niistä mitään ihmeellistä sinne, mutta aina kannatta yrittää) ja nyt minulla on pipettipullossa varsinaista superlääkettä, jota tiputtelen muutamia tippoja iltateen joukkoon. (Nyt voi haukkua ituhipiksi)

Pakuri-Goji-supertinktuura - Isukin oma rohdos joka pistää veren kiertämään?

Suorastaan tunnen kuinka superaineet rientävät alkoholin mukana elimistööni tehden siitä vahvemman ja terveemmän! (Tai sitten se on sitä alkoholin vaikutusta). Saattaa olla, että sama efekti on vanhoilla mummeleilla, jotka ottavat raihnaisuuteen kamferi-tippoja ja tuntevat heti kuinka tulee parempi olo. Kamferi-tipoissahan on 1 osa kamferia, 3 osaa eetteriä ja 6 osaa pirtua… Lähestulkoon pelkää viinaa siis!

Goji-marjoista on ollut paljon puhetta ja niitä meilläkin yritetään mussuttaa silloin tällöin. Ne maistuvat kuivattuna mielestäni pahalta ja jäävät hampaankoloihin. 

Me innostuimme kuitenkin ostamaan pari vuotta sitten puutarhakaupasta goji-pensaan ja viime kesänä vielä toisenkin, joten haaveissa on että saisimme joskus tuoreita goji-marjoja omasta puutarhasta. Viime kesänä ne näyttivät kyllä todella surkeilta, mutta ties vaikka tänä vuonna heräisivät uuteen eloon ja saisimme maistaa tuoreita goji-marjoja. 

Toisella puolella pihaa kasvaa myös tyrnipensaita. 

Mitähän tapahtuu jos hotkii super-terveellisiä goji-marjoja ja tunnetusti tehokasta tyrniä yhtä aikaa? Muuttuko sitä teräsmieheksi tai nuortuu heti 10 vuotta? Todennäköisesti ainakin vatsa menee sekaisin.

Kuivattuja gojimarjoja - takertuu hampaisiin mutta pakko silti syödä niitä

Ehkä meidän suomalaisten tulisi syödä mustikoita, puolukoita ja tyrniä joita saamme omista metsistä eikä lennättää tänne jotain idän ihmeitä kuivattuna toiselta puolelta maapalloa.  Osaako minun suomalainen elimistöni ottaa edes hyötyä goji-marjasta?

Luin miehestä nimeltä Li Ching-Yuen (tai mikäsenyoli), jonka väitetään eläneen jopa 252-vuotiaaksi. Hänen väitetään popsineen urakalla goji-marjoja ja ginsengiä, jotka pitivät hänet terveenä ja pitkäikäisenä. Kyseinen heppu ei kuitenkaan napostellut iltaisin telkkarin ääressä nallekarkkeja, käynyt hampurilaisella tai litkinyt isoja määriä väkijuomia, joten en tiedä onnistunko goji-marjoja napsimalla pidentämään ikääni yli 200-vuotiaaksi.

Nyt jo kirjoitellaan huolestuneena siitä, kuinka eläkkeitä ei ole kohta enää varaa maksaa ja jos olen eläkkeellä vaikka sellaiset 140 vuotta niin onhan se vähän kaksipiippuinen juttu. Jotenkin luonnotonta.  

Kyllähän sitä jo maalaisjärkikin sanoo, että kokonaisuus ratkaisee jos haluaa pysyä terveenä ja nuorekkaana. Hyvä ravinto, liikunta ja positiivinen elämänasenne ovat kaiken perusta. Ja jos omistaa hyvät perintötekijät niin saa olla onnellinen. 

Ei sitä terveyttä nappuloista löydy, sanoo järki.

Mutta se kumma pieni ääni huutaa syvällä sisimmässä, että kyllä se ihmelääke vielä löytyy jota ottamalla kaikki terveysongelmat ratkeaa. Ja jossain viidakon uumenissa solisee tälläkin hetkellä varmasti ihmeellinen lähde, jonka vedessä piilee ikuisen nuoruuden voima…

Nämä pisarat voisivat olla pirskahtaneet nuoruuden lähteestä,
mutta ovat oikeasti viherkasvimme lehdelle sumutettua hanavettä. 

Koti-isän arki alkaa - kadonneiden pikkusukkien metsästystä

Vaimoni viedessä lapset tahoilleen aamulla töihin mennessään totesin, että minulla olisi suunnilleen aamupäivä aikaa tehdä mitä huvittaa ennen kuin lähtisin juokseville asioille ja hakemaan lapsia kotiin.

Aluksi vapaat aamupäivät tuntuivat todella omituiselta, mutta sitten päätin että teen kotitöitä koska sen ansiosta meillä kaikilla on iltaisin sitten enemmän yhteistä aikaa. Ja onhan se nyt reiluakin että kotona oleva puoliso tekee kotitöitä.

Olen pessyt pyykkiä vuorotteluvapaallani vuoden aikana satoja kiloja ja sukkien parien etsiminen on ollut yksi haasteellisimmista tehtävistä pyykinpesuun liittyen. 

Aloitettuani vuorotteluvapaani pesin pyykkiä niin fanaattisesti, että pesukone ei pysynyt tahdissani vaan hajosi hyvin pian ja jouduin kutsumaan korjaajan. Koneen korjaaja huuteli pesukoneen takaa, että hänen veljensäkin aloitti samaan aikaan vuorotteluvapaan kuin minä ja lähti puoleksi vuodeksi Thaimaahan, sinkkumies kun oli.  

Minä kuuntelin hänen juttujaan lastenvaate-pyykkivuoren takana ja mietin hetken mihin ihmeeseen olin itseni pistänyt - pyykkäriksi! 

Toiset ne makaavat rannalla lämpimässä tiristäen ihoaan ruskeaksi ja nauttivat todellisesta lomailusta. Minä pesin sateisena kesänä 2012 pyykkiä kotona! 

Rauhoituin kuitenkin nopeasti, sillä halusin ajatella että tämä Thaimaan "downshiftaaja" oli varmasti erityisen onneton ja yksinäinen iltaisin koska hänellä ei ollut vaimoa eikä lapsia eikä näin ollen millään tavalla merkityksellistä elämää.  

Hänellä oli lopulta varmasti vain auringon ennenaikaisesti rypistämä iho ja erikoisen ruuan sekoittama vatsa. (Kukin tasapainottaa harmituksensa omalla tavallaan? ) 

Vuoden aikana minusta on kouliintunut varsin taidokas pyykinpesijä.
Pesuaineen annostelustakin voi tehdä taitolajin!

Vuosi koti-isänä, mahdoton ajatus?

Olen reilu kolmekymppinen hieman vinksahtanut perheenisä. Blogin perustaminen tuli mieleeni jäädessäni vuodeksi koti-isäksi, sillä haluan kannustaa muitakin perheenisiä pitämään hetken taukoa oravanpyörästä jos alkaa tuntua siltä, että vanne puristaa päätä ja olo on kuin robotilla.  

Tarkoitukseni oli aloittaa blogin pitäminen jo melkein vuosi sitten jäädessäni vuodeksi koti-isäksi. Ehkä nyt on kuitenkin parempi hetki kirjoitella tuntemuksista koska olen ollut koti-isänä nyt 11 kuukautta ja työelämään palaaminen alkaa olla lähellä.

Työelämästä vuodeksi pois jääminen oli isompi juttu kun olin uskonut. Jotkut ihmiset eivät tuntuneet ymmärtävän miksi päälle kolmekymppinen, korkeakoulun käynyt, mukavassa työpaikassa liike-elämässä työskentelevä perheenisä päättää jäädä vuorotteluvapaalle ja vuodeksi kotiin. Aivan hullua?

”Opiskeletko sinä sitten jotain samalla” oli yksi usein kuulemani kysymys. Kun vastasin, että en aio opiskella tai vaihtaa työpaikkaa vaan pestä pyykkiä, kuskata kahta lastani päivähoitoon ja esikouluun, oli ihmisten ilme monesti erityisen hämmästynyt. Vaikutti siltä että monet pitivät tekoani vähintään ammatillisena itsemurhana ja hämmästelivät että miten kummassa saisin aikani kulumaan? 

Monelle on tuntunut olevan hämmentävää että isä jää kotiin. Koti-isistä on jonkin verran kyllä mediassa ollut puhetta. Lehtien sivuilla on kuvia isistä jotka mustavalkoisissa kuvissa pitävät hellästi vauvaa sylissä ja tekstissä kerrotaan isyyslomasta/isäkuukaudesta. Voi miten ihana isä! 

Se on tietysti hienoa ja maailmanlaajuisestikin harvinaista, että Suomessa on mahdollisuus jäädä isyyslomille, mutta minun nähdäkseni isolla osalla isistä on isyyslomalla tai isäkuukauden aikana rakennus/remonttihommia ja monet isät tuntuvat olevan kiireisempiä kuin työssä käydessään!

 

Kesäkuun alusta 2012 jäin itse pitkän pohdinnan jälkeen vuoden kestävälle vuorotteluvapaalle koti-isäksi tarkoituksenani vähentää kiireestä ja poissaolosta johtuvaa huonoa omaatuntoa ja pysähtyä hetkeksi työelämästä sivuun. 

Suurin kiitos tästä kuuluu vaimolleni, joka kannusti minua jäämään kotiin ja jonka ehdotuksesta päätin vuorotteluvapaalle ryhtyä.

Molempien vanhempien työssäkäynti, kellon kanssa juokseminen, lasten kuskaaminen, ruokakaupassa käynti, kotityöt, fanaattinen lainan lyhentäminen ja itsensä selväjärkisenä pitäminen tuntuvat olevan monelle haasteellinen tehtävä menestystä vaativassa nykymaailmassa ja monet pariskunnat näyttävätkin mielestäni todella uupuneilta.   

Halusin itse tehdä asialle jotain ja vuosi koti-isänä vaikutti hurjalta idealta. Varsin pelottavaltakin aluksi, mutta olen iloinen että päätin jäädä työstä vuodeksi pois ja keskittyä perhe-elämään. Kuulin muodikkaasta Downshifting – ilmiöstä vasta pari kuukautta sitten, mutta tajusin sen olevan osittain juuri sitä johon minäkin pyrin.

Monet tapaamani perheenisät ovat olleet sitä mieltä, että eivät millään pystyisi jäämään vuorotteluvapaalle - varsinkaan vuodeksi! Sehän on aivan mahdoton ajatus! 

Monet tuntuvat pelkäävän työnsä puolesta. Samoin monet ovat hämmästelleet miten olemme selvinneet taloudellisesti. Vaimoni on ollut onneksi vakituisessa työssä ja omakotitalomme on kohta 6 vuotta vanha, joten mitään suurta rakennusprojektiakaan ei juuri nyt ollut päällä. 

Toinen (6-vuotias) lapsistamme aloitti syksyllä esikoulun ja nuorempi (4-vuotias) on ollut päiväkodissa. 

Olemme eläneet ihan tavallista elämää ja kun järjestelee raha-asiansa järkevästi niin kyllähän sitä nyt vuoden saa onnistumaan helposti. Ei tässä mitään suuria investointeja ole ollut varaa tehdä, mutta pärjätty silti hienosti! Raha minuakin ehkä etukäteen pelotti eniten vastuuntuntoisena perheenisänä, joka oli tottunut olemaan pää-laskunmaksajan roolissa pitkään.

Suosittelen koti-isän välivuoden viettämistä kaikille isille. Tai jos et pysty olemaan vuotta pois, niin ainakin pari kuukautta jokaisen on mahdollista järjestää, usko pois! 

Jo muutaman kuukauden poissaolo työelämästä voi auttaa lataamaan akkuja mukavasti.

Haluan tässä painottaa, että tarkoitukseni ei ole kannustaa ketään jäämään lopullisesti työelämästä sivuun ja heittäytyä sohvalle yhteiskunnan elätettäväksi, vaan kannustan uraputkissaan suu irvessä rämpiviä perheenisiä koittamaan rohkeasti vaihteeksi koti-isän roolia.

Oma tarkoitukseni on ainakin jatkaa tuottoisaa ja energistä työelämää uudella voimalla koti-isänä viettämäni vuoden jälkeen.

Minullakin oli aluksi todella paljon ristiriitaisia tunteita suunnitellessani kotiin jäämistä; Pidetäänkö minua laiskana? Miten selviämme taloudellisesti? Mitä jos masennun kotona ollessani? Pääsenkö takaisin työelämään? Syrjäydynkö työelämästä? 

Mutta kun saa nämä asiat kohdalleen omassa päässään, niin on jo pitkällä. Kyllä se oravanpyörä siellä odottaa juoksijaansa laakerit öljyttynä!

Tässä vinkki sinulle, enemmän tai vähemmän uupunut perheenisä: Heitä kauluspaita hiiteen ja tee foliohattu lapsesi kanssa ja menkää vaikka pöydän alle ufoja piiloon. Siitä se lähtee!