Kulttuurikasvatusta

Moderni Isukki ei ole mikään klassisen musiikin suurkuluttaja, mutta ainakin kerran vuodessa on mukava käydä kuuntelemassa ison orkesterin soittoa konserteissa, joissa soitetaan vähän kevyempää musiikkia. 

Tampere filharmonian vappukonsertteihin on tullut vuosien varrella osallistuttua, kun niissä esitetään yleensä vähän kevyempää klassista musiikkia.

Tänä vuonna sain päähäni, että on aika näyttää lapsille klassisen musiikin hienous ja päätimme viedä heidät vappukonserttiin. 

Hieman pelonsekaisin tuntein saavuimme vappupäivänä Tampere-talolle. Vanhempi lapsistamme (8v) oli kotona jo ilmoittanut, ettei häntä kiinnosta tällaiset pätkääkään. 6- vuotias tytär sen sijaan lähti mielellään katsomaan uutta juttua.

Lapsia oli muutamia otettu mukaan, mutta muuten konserttiin osallistujien keski-ikä oli aika korkea. 

Paikat oli hankittu parvelta ja saapuessamme saliin molemmat lapset hämmästelivät miten upea iso tila oli. Kannatti tulla, kun pääsi näkemään näin hienon salinkin, todettiin.

Konsertin alkaessa soittajien touhut ja kapellimestarin hauskat liikkeet viehättivät lapsia ja he istuivat todella hiljaa ja katselivat ja kuuntelivat orkesterin soittoa. Ohjelmassa oli 10 kappaletta, puolet perinteistä mutta vauhdikasta klassista musiikkia ja puolet elokuva- ja musikaalimusiikkia.

Sopraanon esitykset viihdyttivät lapsia selvästi; kuinka joku voi laulaa noin kovaa ja korkealta?

Karkkirasiat otettiin hyvin pian käyttöön ja 6v tytär piirteli hetken hiljaa mukaan otettuun värityskirjaan, mutta muuten lapset istuivat kuin tatit paikoillaan. 

8-vuotiaan kanssa olimme bonganneet ohjelmasta John Williamsin Superman – elokuvan tunnusmusiikin joka soitettaisiin lopuksi.

Muutaman viimeisen kappaleen aikana nuorempi vaihteli sylistä toiseen ja alkoi osoittaa jo pieniä hermostumisen merkkejä, mutta kesti kuitenkin hienosti.

Konsertissa ei ollut väliaikaa ja se kesti n.1,5h tuntia. Encore- kappaleena esitettiin Disney-piirretystä Lumikki ja seitsemän kääpiötä laulu, jonka lapsetkin tunnistivat.  

Konsertin päättyessä kehuimme heti lapsia heidän hienosta käyttäytymisestään ja kyselimme mielipidettä konsertista. Nuorempi lapsistamme oli neutraalissa mielentilassa mutta tuntui tykänneen ainakin jollain tapaa konsertista.

8-vuotias sanoi, että ei aio missään nimessä osallistua tällaisiin enää. Ja nyt olisi tilitettävä se 3,5€ / henkilö  jonka lupasin jos he lähtisivät kiltisti konserttiin ja istuisivat hiljaa paikallaan koko konsertin ajan. (8-vuotias ehdotti lähdöstä viittä euroa, mutta neuvottelujen jälkeen ennen konserttia päädyimme 3,5€/lapsi). 

Ei auttanut kuin kaivaa kuvetta.

Toivottavasti musiikki kuitenkin teki lapsille jonkinlaisen jäljen jonnekin sielun syövereihin, joka sitten toivottavasti on hyödyksi joskus tulevaisuudessa.

  

Lievästi pullukka Isukki

Moderni Isukki ei ole koskaan laihduttanut. Ei ole koskaan tarvinnut, eikä kukaan ole kehottanut.

Olen ollut sen verran onnekas, että en ole erityisen lihovaa sorttia, tai ainakaan sellainen joka lihoisi äkillisesti, laihduttaisi taas jne. Tai joku niistä piruparoista, jotka ovat aina laihiksella ja potevat jokaisesta suupalasta huonoa omaatuntoa.

Nyt, 36 ikävuoden kynnyksellä olen kuitenkin huomannut turvonneeni jonkin verran keskivartalosta. Sellaiseksi pötkömäiseksi. Vatsa hieman pönöttää, varsinkin yllättäen otetuissa valokuvissa jos en seiso erityisen suorassa (ja vedä vatsaa aavistuksen verran sisään).

Myös kasvot ja posket näyttävät kuvissa turvonneilta omasta mielestäni. Kukaan ei ole läskiksi vielä haukkunut, mutta poskista kyllä on joku maininnut ohimennen.

Tähän mennessä en ole miettinyt syömisiäni sen kummemmin, sillä ei ole tarvinnut. Enkä ole mikään suursyömäri luonteeltani joka söisi syömästä päästyään. 

Pidän kyllä erityisesti kakkujen, piiraiden ja monimutkaisten leivonnaisten leipomisesta, koska se rauhoittaa hermojani jostain syystä, mutta en ole kovinkaan hanakka syömään itse makeita leipomuksiani.

Miksi sitten olen vähitellen lihonut? Varmasti ikääntymisellä on jotain tekemistä sen kanssa. Ja viiniä osaan litkiä kiitettävästi, eikä olutkaan ole minulle vieras virvoke. Ehkä ne ovat kuitenkin vähitellen lihottaneet?

Pitäisikö juoda vain vettä? Mutta vesi ei rauhoita hermoja. Litki itse vettä raskaan työpäivän jälkeen kun lapset vielä järjestävät kohtauksia ja raastavat hyvässä lykyssä jonain päivänä hermoja iltamyöhään.

Syön myös karamelleja aina jos niitä kotona on kaapissa saatavilla. En nyt joka päivä, mutta…

Todettuani olevani pyöristynyt katsoin ensimmäiseksi painoindeksin netistä; tuomio oli lievästi ylipainoinen. Noin 5 kg ylipainoa.

En ole erityisen pitkä, joten painoindeksi on ilman muuta epärehellinen tämän takia eikä sitä voi niin kirjaimellisesti ottaa. Vai voiko?

Päätin kuitenkin, että tämä 5 kiloa saisi lähteä kun vain keksin että miten. 

Olisihan se hienoa jos näyttäisin kesällä enemmän nuorelta mieheltä kuin keski-ikäiseltä äijältä, joka kuvissani minua enenevissä määrin omasta mielestäni pällistelee.

Aion mennä vielä tällä viikolla kuntosalille, vaikka inhoan sitä suhteellisen paljon. Jaksan muutaman kerran siellä käydä ja vaikka tiedän että siitä tuleekin vähitellen hyvä olo, niin se hikinen haiseva huone, nihkeiden kahvojen ja yksitoikkoisten nostojen ja työntöjen kanssa, saavat minut varmasti taas vähitellen lopettamaan tylsyyteen.

Se painojen yksinkertainen nostelu vain ei ole minun juttuni vaikka kuntosalin jälkeen onkin hieno katsella peilistä pullistuneita lihaksia ja tuntea olevansa todella hyvässä kunnossa.

Olen kyllä käynyt ohjatuilla tunneillakin, ” pumpissa ja pömpissä” mutta myös niiden yksinkertaiset, toistuvat liikeradat alkavat minua vähitellen kyllästyttää. Olen luova persoona ja kaipaan jotain muuta. Ehkä pitäisi kiipeillä puissa?

Olen harrastanut myös vaimoni kanssa vuosien varrella erilaisia tanssilajeja ja ehkä sitä harrastusta olisi syytä jatkaa. Joku liikkuva harrastus, jossa ei tehtäisi vain sitä yhtä ja samaa. Ja onhan tanssijan vartalo se mitä pitäisi tavoitella jättikokoisten epäsymmetristen lihasten sijaan?

Joskus kävimme muutaman kerran salsatunneillakin, mutta se alkoi tuntua ihme teputukselta vähän ajan kuluttua. Vakiot ja lattarit olivat paljon mukavampia ja niitä tuli pari vuotta harrastettua. Kuuma tango voittaa kyllä kuntosalin 5-0 minun kirjoissani.

Tanssiharrastusta on ehdottomasti tulevaisuudessa jatkettava, vaikka sitten jotain täysin uutta.  

Tänä keväänä olen päättänyt antaa kuntosalille kuitenkin taas yhden mahdollisuuden. Lihakset saa kuitenkin jotenkin heräteltyä kun muutaman kerran siellä jaksaa käydä. Sitten taas voi peilistä aikansa ihailla ojentajan kaunista muotoa.

Aion myös yrittää sitä 5kg painonpudotusta lähtemällä lenkkipolulle vaimoni kanssa.

Viime kesänä lähdin kerran vaimoni mukaan ja veri maistui suussa vähän ajan kuluttua. Yskin pahankuuloista yskää lenkin aikana ja jälkeen. Taisin käydä myös lenkin jälkeen henkäisemässä inhalaattoria, jonka sain joskus allergiaoireisiin. 

En mennyt toista kertaa lenkille vaikka olisi pitänyt.  Tänä vuonna yritän olla voimakastahtoisempi.

Tavoitteena on joka tapauksessa poistaa se 5 kg jollain konstilla heinäkuuhun mennessä. Eli 2,5 kuukautta aikaa.  

Mutta jos onnistun, niin tuleeko kilot takaisin? Olenko lopulta se piruparka joka on ikuisella dieetillä laskien kaikki kalorit ja hiilarit? 

Varsinkin jos onnistun saamaan kilot pois ennen lomaa ja sitten mietin lomamatkalla, että otanko hot dogin sijaan sittenkin lehtikaalijuoman. 

MITÄ ELÄMÄÄ SE SELLAINEN ON?

Mutta katsotaan saanko jollain konstilla lievästi pönäkästä miehestä kesäksi nuoren miehen näköisen. Kyllä minä jotakin keksin.

TO BE CONTINUED…

Blogihaaste palauttaa Modernin Isukin blogin ääreen

Moderni Isukki on hengissä!

Eräs lukija arveli, että olin itse pudonnut hiirtä metsästäessäni vintiltä kun ei minusta ole mitään kuulunut, mutta niin ei onneksi käynyt.

En kyllä saanut hiirtä hengiltä, ehkä se kyllästyi ja muutti pois. Onnekas hiiri...

Sain blogihaasteen; jokaisesta sanasta pitäisi keksiä 5 asiaa, kiitos Pauliina, mielestäni se olit sinä joka minut haastoit!

1. Kirjat

2. Elokuvat

3. Unelmat

4. Yö

5. Olohuone

Kirjat

Agatha Christien tuotanto

Michael Crichtonin Aikamatka (Kyseinen kirjailija muuten kuoli aivan liian nuorena – menetettiin mieletön tarinanikkari)

Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet (olen yrittänyt etsiä kirjakaupat ja divarit läpi mutta ei löydy. Ihan pakko saada omaksi – saa lähettää minulle lahjaksi jos omistaa eikä tarvitse!)

Keltaiset sivut (Jos työssä on blackout, niin sieltä löytyy ideoita)

Paperikalenteri (En osaa elää pelkän älypuhelimen kalenterin varassa – Moderni Isukki on sen verran vanhanaikainen.

Elokuvat

Woody Allenin Bullets Over Broadway 

(mielestäni maailman paras roolitus ja käsikirjoitus)

The Producers 

(1967 versio - rohkea ja niin hauska, 

että voin katsoa sen kuinka monta kertaa vain uudelleen!)

Gosford Park (”Downton Abbeyn esi-isä”)

Hitchcockin Takaikkuna (Varsinainen kesäelokuvien äiti)

Unelmat

Olla järjettömän rikas jolla olisi rahaa kuin roskaa – lapsista voisi kyllä tulla vähän huonosti kasvatettuja…

Nähdä New York City joulun aikaan

Keittokirjan kirjoittaminen

Laihtua 5 kiloa (tähän palataan vielä…)

Elää terveenä vanhaksi ilman liian pitkää raihnaisuus- aikaa elämän loppupuolella (saa nähdä…)

Yö

Olen ilta- ihminen ja piristyn aina iltaa kohti. 

Luovimmillani olen klo 21-24 välisenä aikana.

Ainoa aika kun lapset ovat hiljaa eivätkä vaadi palvelua.

Hyvä tyyny

Sähkö halvempaa – pitäisikö hyödyntää enemmän? Yöleivonta?

Täysikuu 

tekee Modernista Isukista vielä enemmän sekopään

Olohuone

Talon suurin huone, joka käytännössä lasten leikkipaikka

Askartelutarvikkeita pitkin poikin, tytär tykkää askarrella

Sisustus-ideoita pyöritelty 8 vuotta – toteutetaan todella vähitellen

Paras huone tanssia

Takka talon keskellä kodin hehkuvana sydämenä

Kiitos haasteesta - blogisti sai sen avulla itsensä taas koneen ääreen!