Olen reilu kolmekymppinen hieman vinksahtanut perheenisä.
Blogin perustaminen tuli mieleeni jäädessäni vuodeksi koti-isäksi, sillä haluan
kannustaa muitakin perheenisiä pitämään hetken taukoa oravanpyörästä jos alkaa
tuntua siltä, että vanne puristaa päätä ja olo on kuin robotilla.
Tarkoitukseni oli aloittaa blogin pitäminen jo melkein vuosi
sitten jäädessäni vuodeksi koti-isäksi. Ehkä nyt on kuitenkin parempi hetki
kirjoitella tuntemuksista koska olen ollut koti-isänä nyt 11 kuukautta ja
työelämään palaaminen alkaa olla lähellä.
Työelämästä vuodeksi pois jääminen oli isompi juttu kun olin
uskonut. Jotkut ihmiset eivät tuntuneet ymmärtävän miksi päälle kolmekymppinen, korkeakoulun
käynyt, mukavassa työpaikassa liike-elämässä työskentelevä perheenisä päättää
jäädä vuorotteluvapaalle ja vuodeksi kotiin. Aivan hullua?
”Opiskeletko sinä
sitten jotain samalla” oli yksi usein kuulemani kysymys. Kun vastasin, että
en aio opiskella tai vaihtaa työpaikkaa vaan pestä pyykkiä, kuskata kahta lastani päivähoitoon ja
esikouluun, oli ihmisten ilme monesti erityisen hämmästynyt. Vaikutti siltä että
monet pitivät tekoani vähintään ammatillisena itsemurhana ja hämmästelivät että miten kummassa saisin aikani kulumaan?
Monelle on tuntunut olevan hämmentävää että isä jää kotiin. Koti-isistä on jonkin
verran kyllä mediassa ollut puhetta. Lehtien sivuilla on kuvia isistä jotka
mustavalkoisissa kuvissa pitävät hellästi vauvaa sylissä ja tekstissä kerrotaan
isyyslomasta/isäkuukaudesta. Voi miten
ihana isä!
Se on tietysti hienoa ja maailmanlaajuisestikin harvinaista,
että Suomessa on mahdollisuus jäädä isyyslomille, mutta minun nähdäkseni
isolla osalla isistä on isyyslomalla tai isäkuukauden aikana
rakennus/remonttihommia ja monet isät tuntuvat olevan kiireisempiä kuin työssä käydessään!
Kesäkuun alusta 2012 jäin itse pitkän pohdinnan jälkeen vuoden
kestävälle vuorotteluvapaalle koti-isäksi tarkoituksenani vähentää kiireestä ja
poissaolosta johtuvaa huonoa omaatuntoa ja pysähtyä hetkeksi työelämästä
sivuun.
Suurin kiitos tästä kuuluu vaimolleni, joka kannusti minua jäämään
kotiin ja jonka ehdotuksesta päätin vuorotteluvapaalle ryhtyä.
Molempien vanhempien työssäkäynti, kellon kanssa juokseminen, lasten kuskaaminen,
ruokakaupassa käynti, kotityöt, fanaattinen lainan lyhentäminen ja itsensä selväjärkisenä pitäminen tuntuvat olevan
monelle haasteellinen tehtävä menestystä vaativassa nykymaailmassa ja monet pariskunnat
näyttävätkin mielestäni todella uupuneilta.
Halusin itse tehdä asialle jotain ja vuosi koti-isänä vaikutti
hurjalta idealta. Varsin pelottavaltakin aluksi, mutta olen iloinen että päätin jäädä
työstä vuodeksi pois ja keskittyä perhe-elämään. Kuulin muodikkaasta Downshifting – ilmiöstä vasta pari
kuukautta sitten, mutta tajusin sen olevan osittain juuri sitä johon minäkin
pyrin.
Monet tapaamani perheenisät ovat olleet sitä mieltä, että
eivät millään pystyisi jäämään vuorotteluvapaalle - varsinkaan vuodeksi! Sehän on
aivan mahdoton ajatus!
Monet tuntuvat pelkäävän työnsä puolesta. Samoin monet
ovat hämmästelleet miten olemme selvinneet taloudellisesti. Vaimoni on ollut onneksi
vakituisessa työssä ja omakotitalomme on kohta 6 vuotta vanha, joten mitään suurta rakennusprojektiakaan ei juuri nyt ollut päällä.
Toinen (6-vuotias) lapsistamme aloitti
syksyllä esikoulun ja nuorempi (4-vuotias) on ollut päiväkodissa.
Olemme eläneet
ihan tavallista elämää ja kun järjestelee raha-asiansa järkevästi niin kyllähän
sitä nyt vuoden saa onnistumaan helposti. Ei tässä mitään suuria investointeja ole ollut varaa tehdä, mutta pärjätty silti hienosti! Raha minuakin ehkä etukäteen pelotti eniten vastuuntuntoisena perheenisänä, joka oli tottunut olemaan pää-laskunmaksajan roolissa pitkään.
Suosittelen koti-isän välivuoden viettämistä kaikille
isille. Tai jos et pysty olemaan vuotta pois, niin ainakin pari kuukautta
jokaisen on mahdollista järjestää, usko pois!
Jo muutaman kuukauden poissaolo
työelämästä voi auttaa lataamaan akkuja mukavasti.
Haluan tässä painottaa, että tarkoitukseni ei ole kannustaa
ketään jäämään lopullisesti työelämästä sivuun ja heittäytyä sohvalle
yhteiskunnan elätettäväksi, vaan kannustan uraputkissaan suu irvessä rämpiviä
perheenisiä koittamaan rohkeasti vaihteeksi koti-isän roolia.
Oma tarkoitukseni on ainakin jatkaa tuottoisaa ja energistä
työelämää uudella voimalla koti-isänä viettämäni vuoden jälkeen.
Minullakin oli aluksi todella paljon ristiriitaisia
tunteita suunnitellessani kotiin jäämistä; Pidetäänkö
minua laiskana? Miten selviämme taloudellisesti? Mitä jos masennun kotona
ollessani? Pääsenkö takaisin työelämään? Syrjäydynkö työelämästä?
Mutta kun saa nämä asiat kohdalleen omassa päässään, niin on jo pitkällä. Kyllä se oravanpyörä siellä odottaa juoksijaansa laakerit
öljyttynä!
Tässä vinkki sinulle, enemmän tai vähemmän uupunut perheenisä:
Heitä kauluspaita hiiteen ja tee foliohattu lapsesi kanssa ja menkää vaikka
pöydän alle ufoja piiloon. Siitä se lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti