Moderni Isukki ei ole mikään klassisen musiikin
suurkuluttaja, mutta ainakin kerran vuodessa on mukava käydä kuuntelemassa ison
orkesterin soittoa konserteissa, joissa soitetaan vähän kevyempää musiikkia.
Tampere filharmonian vappukonsertteihin on tullut vuosien
varrella osallistuttua, kun niissä esitetään yleensä vähän kevyempää klassista
musiikkia.
Tänä vuonna sain päähäni, että on aika näyttää lapsille
klassisen musiikin hienous ja päätimme viedä heidät vappukonserttiin.
Hieman pelonsekaisin tuntein saavuimme vappupäivänä
Tampere-talolle. Vanhempi lapsistamme (8v) oli kotona jo ilmoittanut, ettei
häntä kiinnosta tällaiset pätkääkään. 6- vuotias tytär sen sijaan lähti
mielellään katsomaan uutta juttua.
Lapsia oli muutamia otettu mukaan, mutta muuten konserttiin
osallistujien keski-ikä oli aika korkea.
Paikat oli hankittu parvelta ja saapuessamme saliin molemmat
lapset hämmästelivät miten upea iso tila oli. Kannatti tulla, kun pääsi
näkemään näin hienon salinkin, todettiin.
Konsertin alkaessa soittajien touhut ja kapellimestarin
hauskat liikkeet viehättivät lapsia ja he istuivat todella hiljaa ja katselivat
ja kuuntelivat orkesterin soittoa. Ohjelmassa oli 10 kappaletta, puolet
perinteistä mutta vauhdikasta klassista musiikkia ja puolet elokuva- ja musikaalimusiikkia.
Sopraanon esitykset viihdyttivät lapsia selvästi; kuinka
joku voi laulaa noin kovaa ja korkealta?
Karkkirasiat otettiin hyvin pian käyttöön ja 6v tytär
piirteli hetken hiljaa mukaan otettuun värityskirjaan, mutta muuten lapset istuivat kuin tatit paikoillaan.
8-vuotiaan kanssa olimme bonganneet ohjelmasta John
Williamsin Superman – elokuvan tunnusmusiikin joka soitettaisiin lopuksi.
Muutaman viimeisen kappaleen aikana nuorempi vaihteli
sylistä toiseen ja alkoi osoittaa jo pieniä hermostumisen merkkejä, mutta kesti
kuitenkin hienosti.
Konsertissa ei ollut väliaikaa ja se kesti n.1,5h tuntia. Encore-
kappaleena esitettiin Disney-piirretystä Lumikki ja seitsemän kääpiötä laulu,
jonka lapsetkin tunnistivat.
Konsertin päättyessä kehuimme heti lapsia heidän hienosta
käyttäytymisestään ja kyselimme mielipidettä konsertista. Nuorempi lapsistamme
oli neutraalissa mielentilassa mutta tuntui tykänneen ainakin jollain tapaa
konsertista.
8-vuotias sanoi, että ei aio missään nimessä osallistua
tällaisiin enää. Ja nyt olisi tilitettävä se 3,5€ / henkilö jonka lupasin jos he lähtisivät kiltisti
konserttiin ja istuisivat hiljaa paikallaan koko konsertin ajan. (8-vuotias ehdotti lähdöstä viittä euroa, mutta neuvottelujen jälkeen ennen konserttia päädyimme 3,5€/lapsi).
Ei auttanut kuin kaivaa kuvetta.
Toivottavasti musiikki kuitenkin teki lapsille jonkinlaisen
jäljen jonnekin sielun syövereihin, joka sitten toivottavasti on hyödyksi joskus
tulevaisuudessa.
Erkki, olette tehneet mun mielesta oikein viisaasti, kun viette lapsia klassisen musiikin aarelle ja tutustumaan sen maailmaan! Mun mielesta sivistyksessa on aukko, jos ei ikina ole klassinen musiikki tullut tutuksi elaman varrella millaan muotoa. Eihan kaikkien silti tarvitse tykata kaikesta. Mulla itsellani on ollut kosketus klassiseen jo lapsuudesta asti ja oma pappa soitti nuorena viulua ja trumpettia. Totuin siihen, etta mummolassa kuunneltiin paljon klassista. Mulle se on ollut rikkaus enka osaa kuvitella elamaa ilman klassista - tai musiikkia - ylipaataan! Lapsena on hyva tutkailla maailmaa ja nahda monenlaista. Itse voi sitten paattaa, etta haluaako ammentaa aihetta enemman ajan myota... Taalla Englannissa viedaan nykyaan orkesterit vierailemaan kouluihin. Siella voi tutustua soittimiin ja niiden soittamiseen. Usein lapset ottavat sen kaiken vastaan innostuneesti ja avoimin mielin - ennakkoluuloista huolimatta. :-D
VastaaPoistat. Kristiina, Englannista