Kulttuurikasvatusta

Moderni Isukki ei ole mikään klassisen musiikin suurkuluttaja, mutta ainakin kerran vuodessa on mukava käydä kuuntelemassa ison orkesterin soittoa konserteissa, joissa soitetaan vähän kevyempää musiikkia. 

Tampere filharmonian vappukonsertteihin on tullut vuosien varrella osallistuttua, kun niissä esitetään yleensä vähän kevyempää klassista musiikkia.

Tänä vuonna sain päähäni, että on aika näyttää lapsille klassisen musiikin hienous ja päätimme viedä heidät vappukonserttiin. 

Hieman pelonsekaisin tuntein saavuimme vappupäivänä Tampere-talolle. Vanhempi lapsistamme (8v) oli kotona jo ilmoittanut, ettei häntä kiinnosta tällaiset pätkääkään. 6- vuotias tytär sen sijaan lähti mielellään katsomaan uutta juttua.

Lapsia oli muutamia otettu mukaan, mutta muuten konserttiin osallistujien keski-ikä oli aika korkea. 

Paikat oli hankittu parvelta ja saapuessamme saliin molemmat lapset hämmästelivät miten upea iso tila oli. Kannatti tulla, kun pääsi näkemään näin hienon salinkin, todettiin.

Konsertin alkaessa soittajien touhut ja kapellimestarin hauskat liikkeet viehättivät lapsia ja he istuivat todella hiljaa ja katselivat ja kuuntelivat orkesterin soittoa. Ohjelmassa oli 10 kappaletta, puolet perinteistä mutta vauhdikasta klassista musiikkia ja puolet elokuva- ja musikaalimusiikkia.

Sopraanon esitykset viihdyttivät lapsia selvästi; kuinka joku voi laulaa noin kovaa ja korkealta?

Karkkirasiat otettiin hyvin pian käyttöön ja 6v tytär piirteli hetken hiljaa mukaan otettuun värityskirjaan, mutta muuten lapset istuivat kuin tatit paikoillaan. 

8-vuotiaan kanssa olimme bonganneet ohjelmasta John Williamsin Superman – elokuvan tunnusmusiikin joka soitettaisiin lopuksi.

Muutaman viimeisen kappaleen aikana nuorempi vaihteli sylistä toiseen ja alkoi osoittaa jo pieniä hermostumisen merkkejä, mutta kesti kuitenkin hienosti.

Konsertissa ei ollut väliaikaa ja se kesti n.1,5h tuntia. Encore- kappaleena esitettiin Disney-piirretystä Lumikki ja seitsemän kääpiötä laulu, jonka lapsetkin tunnistivat.  

Konsertin päättyessä kehuimme heti lapsia heidän hienosta käyttäytymisestään ja kyselimme mielipidettä konsertista. Nuorempi lapsistamme oli neutraalissa mielentilassa mutta tuntui tykänneen ainakin jollain tapaa konsertista.

8-vuotias sanoi, että ei aio missään nimessä osallistua tällaisiin enää. Ja nyt olisi tilitettävä se 3,5€ / henkilö  jonka lupasin jos he lähtisivät kiltisti konserttiin ja istuisivat hiljaa paikallaan koko konsertin ajan. (8-vuotias ehdotti lähdöstä viittä euroa, mutta neuvottelujen jälkeen ennen konserttia päädyimme 3,5€/lapsi). 

Ei auttanut kuin kaivaa kuvetta.

Toivottavasti musiikki kuitenkin teki lapsille jonkinlaisen jäljen jonnekin sielun syövereihin, joka sitten toivottavasti on hyödyksi joskus tulevaisuudessa.