Rakkaat lukijat! Moderni Isukki on edelleen elossa!
Uusi työ etenee mukavasti ja koska siihen saa käyttää kaiken
energian ja luovuuden (onneksi) on blogi ja muut luovat vapaa-ajan harrastukset
jääneet taka-alalle.
Toimistoaikana työskentely on osoittautunut varsin
mukavaksi, mutta koska kaiken vapaa-ajan saa olla perheen kanssa, ei juuri
millekään omalle ole jäänyt aikaa.
Aikaisemman työni viikkovapailla sain kirjoitella blogia ja olla omissa oloissani, mutta nyt vapaa-aika täytyy lähes sataprosenttisesti yhteisestä perhe-elämästä.
Välillä sitä tulee hämmästeltyä vanhempia jotka kuskaavat pieniä lapsiaan harrastuksiin monta kertaa viikossa ja viikonloppuina pelimatkoille ties mihin kaukaisiin maakuntiin jne.
Välillä ihan stressaa että pitäisikö meidänkin pienillä koululaisilla olla enemmän
harrastuksia vai tuleeko heistä täysin kelvottomia kansalaisia; vailla ystäviä
ja sosiaalisia suhteita?
Joten kauhea paniikki että nyt harrastusta lapsille ja vähän
äkkiä!
Veimme 2. luokalla olevan poikamme pelaamaan sählyä eräänä sunnuntai-aamuna,
mikä tuntui mukavalta idealta jos sinne voisi vain mennä vähän pelailemaan ja
liikkumaan, mutta eiköhän sieltä kohta lähetelty kyselyitä peliasujen koosta,
pelimatkoista ja kuka lähtee vapaaehtoiseksi valvojaksi jne… Hallin seinustalla istuminen ja väkinäinen jutustelu muiden vanhempien kanssa (joista jotkut olivat kyllä todella innostuneen oloisia katsellessaan lapsiaan pelaamassa) ei ollut kyllä minun mieleeni, joten näkemiin sähly
tältä erää!
Kun perheemme on selvinnyt arkipäivisin päivällisestä ja
läksyistä, on kello jo yli 18:00 ja koska emme asu varsinaisesti
harrastusmahdollisuuksien vieressä, niin arki-illat jäävät aika lyhyiksi tällä
hetkellä kun lapsetkin ovat vielä iltapäiväkerhossa myöhään.
Olin kuullut geokätköilystä joskus vuosi sitten, mutta pidin
sitä silloin todennäköisesti jonain hörhöjen touhuna, joten viittasin sille
ensin kintaalla.
Viime viikonloppuna sain pitkän perehdytyksen geokätköilystä
innostuneelta pariskunnalta ja se alkoikin vähitellen kiinnostaa kun ymmärsin
mistä siinä on kysymys. (Vaikka ensin kyllä nauroin tälle pariskunnalle joka kertoi
kantaneensa tikapuita ties mihin korpeen ja kiipeilleensä tuntikausia
vaarallisissa paikoissa).
Pari päivää myöhemmin kirjauduimme sivustolle ja perustimme
perheellemme nimimerkin ja pian olimmekin koko perhe metsässä, johon muuten
ei juuri tule lähdettyä.
Geokätköily on lasten mielestä varsin jännittävää ja heidän
ilmeensä olikin näkemisen arvoinen kun löysimme ensimmäisen aarteen
piilotettuna liikennemerkin putken sisään.
Hämmästyin itsestänikin kun kiipeilin vaarallisilla jyrkillä
kallioilla etsien kuumeisesti kivenkoloon kätkettyä ”aarretta” GPS:n avulla. En muista milloin olisin lähtenyt metsään huvin vuoksi. Nyt se tuntui hauskalta kun oli joku "missio" löytää kätketty "aarre".
Ensimmäisellä retkellämme löysimme 2 kätköä ja tulevana viikonloppuna lähdemme
varmasti etsimään lisää.
Jos siis viikonloppuisin perheenne möllöttää kotona, eikä
ole mitään tekemistä (eikä kotiaskareet oikein huvita) niin hyvä vaihtoehto on
lähteä koko perheen voimin etsimään paikkakunnaltanne geokätköjä!
Jos mielesi tekee nyt viitata kintaalla, niin käy kuitenkin ensin virallisella geokätköily- sivustolla ja katso onko kotisi lähellä kätköjä…
Ja kohta löydätkin itsesi metsästä kompuroimasta kätketyn aarteen perässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti